Niinhän se on taas aikaa vierähtänyt ja iltoja Seppona liikenteessä. Kuun vaihteessa päätin lähteä Halloween-tunnelmissa töiden jälkeen tarkastamaan meininkinkejä. Kaupunkin oli jo edellisenä viikonloppuna täynnä naamioituneita ihmisiä ja niinkuin tänäkin viikonloppuna oli. Kuitenkin ehkä pelottavimman hahmon näin Jack the Roosterissa, jossa olin katsomassa Bromans groupin keikkaa. Tauski nimittäin ilmestyi hetkeksi lavalle ja törmäsin häneen illan aikana useita kertoja…

Harrastan paljon juhlimista, josta en sovi muiden ihmisten kanssa lainkaan, vaan suunnittelen illan päätepisteen suunnilleen ja katson törmäänkö kavereihin matkalla. Lähiaikoina olen kuitenkin ollut liikenteessä sovitusti yllättävän isoilla porukoilla. Kävimme keilaamassa ja ensimmäisen pelin aikana todistin kaikille suuret puheeni todeksi kun maagisesti saatoin keilapallon kerta toisensa jälkeen hellästi keirtoradalleen kohti keiloja. Noh, juotuani tarpeeksi voittojuomaa huomasin olevani huonompi kun aiemmin samalla kun kilpakumppanini näyttivät varsin vakuuttavia suorituksia. Kilpailuhenkisenä ihmisenä en kestänyt tappiota joten aloin käyttää salaista asetta eli johtavan pelaajan juottamista. Niin kaverini sai eteensä hieman useamman jallun, jotka vaikuttivat ikävä kyllä vasta seuraavassa pelissä. Olin kuitenkin voittanut ensimmäisen kierroksen suvereenisti ja tästä muistan mainita ja myös tuolloin asia tuli ilmi illan aikana useampaan otteeseen.

Lopetettuamme keilauksen Space Bowlingissa päätimme siirtyä Ravintola Kaijakkaan nauttimaan lisää juotavaa ja viihtymään karaoken tahtiin. Lopulta jallu oli rohkaissut mieltäni tarpeeksi, että halusin esittää pitkästä aikaa bravuurini: Yölintu – TV:n kokoinen haitari. Kyseinen kappale oli pienempänä suosikkikappaleeni, mutta nykyään esitän sitä enemmän ja vähemmän harkittuina ja melko sekaisina hetkinä, lanteiden villisti heiluen haitarasoolojen tahdissa.

Matka jatkui kohti Henry’s Pubia ja maanantaijameja. Siitä onkin todenteolla pitkä tovi kun olen kyseisillä kinkereilä ollu viimeksi mukana ja tällä kertaa saavuin seurueineni edustuskunnossa. Meillä oli ollut mielettömän hauska ilta ja se ei ollut vielä lähelläkään päätöstä.

Pienen yllytyksen jälkeen päätin käydä kysymässä pääsisinkö laulamaan jameihin. Tilanne oli varsin jännittävä, koska en juuri koskaan muista sanoja ja en ollut koskaan aiemmin vielä ollut Henkan jameissa lavalla. No niinhän siinä kävi että paita lähti ja Piiskaa alkoi raikaamaan! Yllätyksekseni vedimme Mato-kappaleen heti siihen perään ja tunnelma oli muistaakseni mieletön ja yleisö mylvi. Siinä se ilta taas vierähti rakkaiden ihmisten ympäröimänä ja kebabin kautta jatkoille nukkumaan.

Törmäillään taas. Seppo kyllä liikkuu, mutta liikutko sinä?