Moi. Mun nimi on Seppo Hevi ja olen Tampereella asuva ravintolapalveluiden suurkuluttaja. Olen komea, itsevarma sekä melko atleettinen nuorehko herrasmies. Olen hymyilevä ja hyväntuulinen sekä todellinen seuramies, ainakin aikavälillä 23.12-01.27. Toisinaan järkevä seurallisuus jatkuu pidempäänkin, mutta siitä ei ole takeita. Esiintyvänä artistina jaan kovasti mielipiteitä. Useimmiten tarjoan täyden palvelun shown! Jollain tavalla tykkään panostaa enemmän tällaiseen antaumukselliseen esiintymiseen enemmän kuin että muistaisin esimerkiksi laulaessa sanat tai alushousut pukeutuessani cancan-mekkoon.

Elikkäs perjantaina päätin lähteä kavereiden kanssa kuuntelemaan Jussi Selo & Nefernefernefer –orkesteria Hyvää Morjensta –tapahtumaan. Päätin lähteä siitäkin huolimatta että kurkku oli tullut samana päivänä hieman kipeäksi, koska ajattelin rommitotin auttavan tähän vaivaan. Ja niin kuin tähden lennot kiitävät taivaalla – kiidin minä bussin kyydissä Pispalan valtatietä pitkin maistellen erilaisia kurkkupastilleja.


Olin ajoissa kaupungissa ja aloin pohtimaan illan mahdolista reittiä ravintoloista toiseen ja ymmärsin kierron olevan päiivästä riippuen melkein aina lähes vakio. Poikkeuksia kiertoon aiheuttaa poikkeuksellinen ohjelma tai kauniita naiset. Jos kauniit naiset ovat jossain paikoissa vakiona, saattaa nämä poikkeukset muuttua osaksi vakioreittiä myöhemmin. No niinpä matkani lähti kohti ensimmäistä olutta Lounge 23:een, josta jatkoin Teatterikulman kautta Ruby & Fellas –ravintolaan, joka on minulle enemmän vakio kuin moni muu. Tässä ravintolassa nautin illan ensimmäisen rommitotini ja huomasin lämmön palaavan poskiini ja kurkkuni karheuden loivenevan. Tämän pienen hetken tunsin pystyväni mihin tahansa ja tästä yleensä huomaa että olen Seppona voimistumassa illan koitoksia varten. No hävisin pari ottelua biljardissa, mutta en antanut sen latistaa minua, koska ilta oli vasta nuori ja kyseessä oli kansainvälinen ottelu ja ne on aina vähän normaalia pahempia.

Juomista voimaantuneina päätimme lähteä kohti illan ohjelmaa ja Kustaa IIIsta. Aikaa oli kuitenkin hairahtaa yhteen poikkeukseen ja niinpä pysähdyimme tutustumaan yökerho Bricksin tarjontaan sekä nauttimaan pari pientä mukillista seriffien juomaa. Tämä on yleensä illan käännekohta, ja tässä vaiheessa huomaa kuinka Voima tuntuu voimakkaammalta pimeällä puolella. Jediritareina jatkoimme kuitenkin matkaa kohti illan ohjelmallista kohokohtaa. Ja olipahan hyvä show Nefereillä! Niinpä eksyimme jälleen tiskille ja pikkuisten mukien ääreen ja aloin jo kuulemaan kuiskauksia pimeästä. Keikan jälkeen suuntasimme kohti Jack the Roosteria, joka on käytännössä toinen olohuoneeni Ruby & Fellaksen ohella. Tästä saattaa saada kuvan että olen Seppona menevä mies, eikä kuva ole lainkaan väärä.

Jack the Rooster on usein vähintäänkin iltojeni päätöspaikka ja perjantainakin olin kuulemma todistanut kuumaa tanssia, sidontaleikkejä ja ihania ihmisiä hyvän musiikin soidessa taustalla. Näin eka kirjoitus alkaisi olemaan lopussa ja blogini alkaa hakemaan tästä muotoaan kertoen filosofisia ajatuksia alkoholista ja ravintolatarinoita (ehkä joskus jopa arvostelevaan sävyyn).

Eipä siinä sitten muuta kuin että kannattaa muista lukita tyttöystävät ja tyttäret, koska Seppo on liikenteessä!